Frozen-teema synttärit.

Tyttäremme täyttivät 6 vuotta syyskuun alussa ja synttäreiden teemaksi valikoitui yllättäen Frozen :)

Halusin laittaa tällä kertaa tarjottavat myös väreiltään teemaan sopiviksi ja tarjoilupöydän koristelin turkoosin ja valkoisen sävyillä. Tein myös itse tytöille mekot juhlaan, hameet solmin tyllisuikaleista ja yläosat olivat H&M:n perus t-paidat, jotka koristelin. Täytekakku, lumihiutalekeksit, hyydykekakku ja kuivakakku olivat myös gluteenittomia.

Esittelyssä kaksostyttärien huone.

 Tyttäriemme huoneessa tällä hetkellä on sekä uutta että vanhaa. Miehen mummolasta pelastimme vanhan kerrossängyn tyttärille. Keinuheppa ja iso nalle ovat äidin lapsuudesta.

 Ikean Lack-seinähyllyiltä saivat paikan äidin vanhat nuket ja ballerina korurasia sekä tyttärien kastelahjat.

 Paljon huoneeseen on tulossa vielä uutta mutta hankintoja ja muutoksia tehdään rahavarojen salliessa. Pääasia kuitenkin että tyttäret tykkäävät huoneestaan ja leikkeihin uppoudutaan tuntikausiksi.

Julistetaulut

Tänään olemme viettäneet kotipäivää tyttärien kanssa. Päivä on kulunut ihan siivoillessa ja järjestellessä. Olen tyhjentänyt meidän toista eteistä sillä ko. eteinen suljetaan käytöstä meidän kylpyhuoneremontin ajaksi ettei remontti pöly leviä ympäri taloa. Minun täytyy tyhjentää sieltä kaikki kaapit ja yrittää saada mahtumaan kaikki meidän vaatteet toiseen huomattavasti pienempään ja epäkäytännöllisempään eteiseen. Siivoilujen jälkeen palkitsin itseni uusilla sisustutauluilla. Olin ostanut ennen joulua muutaman ihanan julisteen Allposters-nimisestä verkkokaupasta ja nyt sain vihdoin hankittua julisteisiin sopivat kehykset.

 Tämä taulu tuli pienen lipaston päälle ja kuvasta tykkään ihan mielettömästi, mustavalkoinen kuva höystettynä pinkillä.

 Eikö tämä kuva sovikin ihan täydellisesti pienten kaksostyttäriemme huoneeseen?

Neidit Alisa ja Olivia

Neitimme syntyivät syyskuussa 2009 rv 34+6 joten keskolassa vierähtikin kolme ensimmäistä viikkoa. Nenämahaletkulla ruokailtiin ja keskoskaapissa otettiin sinivalohoitoa, oli se sitten ihana tunne saada tytöt kotiin. Arki asettui pian omiin uomiinsa, rytmitimme tytöt heti samaan rytmiin jolloin arki helpottui kummasti kun yhtäaikaa oli ruokailut ja nukkumiset. Monesti kuulin että se kaksosarki on niin rankkaa että ota paljon kuvia kun et sinä tule mitään siitä ajasta muistamaan, mutta en voi allekirjoittaa tätä, Alisa ja Olivia olivat tosi helppoja vauvoja 3kk iässä nukuttiin jo yöt, turhia ei itkeskelty ja sairasteluilta vältyttiin. Tytöt olivat todella iloisia ja veikeitä vauvoja ja voi hurja sitten kun liikkeelle lähdettiin niin ei säästynyt mikään paikka sekasorrolta, silloin ei äiti jaksanut enää siivoiluista höösätä. Ruokailut olivat välillä tappista sillä paakkuja molemmat tyttäret yökkivät. Ensimmäinen vuosi hujahti mennä aivan liian nopeasti.

 Toinen vuosi olikin sitten rankkaa aikaa, äiti lähti yrittäjäksi ja tytöt hoitoon. Hoitojärjestelyt meni kylläkin hyvin sillä miehen sisko tuli ensin pariksi kuukaudeksi meille kotiin hoitamaan lapsia. Parin kuukauden jälkeen haimme Jesselle tarhapaikan ja tytöt menivät perhepäivähoitoon. Ja siitä sitten alkoikin sairastelut, oli jatkuva korvatulehduskierre, hengitykset ahtaalla ja silmätulehdusta. Ainakun tytöt kotona olivat parantuneet ja menivät takaisin hoitoon niin ei mennyt kuin pari päivää kun olivat jo uudelleen sairaita. Myöhemmin selvisikin että hoitopaikassa oli hometta ja lisäksi molempien sukujen voimakas astmaperimä niin ei ole ihme että sairastivat. Tytöiltä leikattiin kitarisat ja putkitettiin korvat niin tähän loppui sairastelut. Todella rankka ajanjaksohan tuo oli sillä uutena yrittäjänä ei olisi kehdannut asiakkaita perua mutta minkäpä sairasteluille tekee ja onneksi mies pääsääntöisesti hoitikin lapsia. Kaikesta huolimatta oli ihanaa kun tytöt saivat aloittaa hoitotaipaleensa perhepäivähoidossa vaikka rankkaa olikin kuljettaa lapsia kahteenpaikkaan mutta oli se sen arvoista.

 Kolmas vuosi menikin tarhaillessa. Lisäksi ostimme omakotitalon joten kotonakin oli suuria muutoksia. Tytöt olivat iloisia ja leikkiviä, ujoja ja varautuneita uusia ihmisiä kohtaan. Alisa ja Olivia saivat oman huoneen ja kasvoivat huimaa vauhtia ja oppivat uusia asioita, tarhassa meni hyvin ja kotona uhmailtiin ja kokeiltiin rajoja, Alisa enemmän, meillä on aina mennyt niin että kaikki uudet asiat on Alisalle tullut ensin, niin myös puolivälissä vuotta tuli uhma neidille. Voi sitä kiljumista, jalkojen tömistelyä ja joskus jopa ovien paiskomista. Auta armias jos vielä tyttö huomasi että äitiä tai isiä hymyilytti neidin uhmakohtaus. Puhuimme miehen kanssa monet kerrat että milloinkas lienee Olivian vuoro ja murkkuikää odotellessa. Tytöt ovat toistensa bestiksiä ja minusta se on todella suuri rikkaus tytöille.

 Neljäs vuosi meillä menikin tarhassa isojen ryhmässä ja siinä olikin paljon uutta tytöille. Tytöt ujostelivat uusia tätejä ja olivat arkoja uusissa tilanteissa, hymyssäsuin he kuitenkin joka kerta tarhaan menivät. Kotiin tuli viestiä tarhasta että tytöt tarvitsevat puheterapiaa ja heidän mielestään tytöt pitäisi erottaa eri ryhmiin. Me emme kumpaankaan suostuneet. Eri ryhmiin erottamisen perustelut olivat ainoastaan että kun tytöt leikkivät niin tiiviisti keskenään mutta erillään olokaan ei ollut tytöille ongelma joten ajattelimme että seurataan tilannetta. Puhumisen oppiminen on myös suvussa tuottanut hankaluuksia joten mielestäni ei kannattanut hötkyillä vaan odottaa että mihin kehittyy. Keväällä suostuimme että tytöt erotetaan ulkoilu ja sisäliikunta ryhmiin. Tytöillä ei ole mitään ongelmia olla erillään mutta yhdessä ollessa sitten leikit ovat yhteiset. Tyttöjen paras kaveri, oma serkkutyttö on myös samassa tarhassa mutta eri ryhmässä, joten jos tytöt erotettaisiin niin toinen pääsisi serkun kanssa samaan ryhmään ja toinen jäisi yksin entiseen ryhmään.

5. vuosi oli myös suurien muutosten vuosi, isoveikka aloitti koulun, äidille tehtiin kotiin työpaikka, muutimme autotallin kampaamoksi ja remontin teimme itse joten syksy oli todella hektinen. Äiti ja isi painoivat kaiken vapaa-ajan remonttia tehden ja Jessen kouluun lähtö oli iso asia joka vei myös paljon aikaa. Tyttärillä tarha jatkui edelleen samassa ryhmässä ja tarhassa kun keskustelimme aiheesta niin sanoin että koulussa voimme miettiä uudelleen erottamista jos oppimiseen vaikuttaa mutta muuten haluamme pitää tilanteen ennallaan. Puheterapiassa kävimme ja siellä kaksi puheterapeuttia olivat sitä mieltä ettei ole tarvetta terapialle. Rajoja ja sääntöjä edelleen harjoitellaan, Olivialla uhmaaminen vielä syksyllä jatkui, nyt alkaa jo tilanne rauhoittua. My little ponyt ja barbiet ovat kova juttu. Muutimme myös tyttöjen hoidon osa-aikaiseksi, eli he ovat kahtena päivänä kotona ja kolmena tarhassa. Minä voin sovittaa omat työaikani miehen töiden puitteissa niin minusta on ihanaa kun tytöt saavat olla enemmän kotona.